Tietoinen läsnäolo on ollut tiiviisti ja laajalti viime vuosien tutkimusten kohteena. Kiihtyvän elämän, sosiaalisten verkostojen monimutkaistuessa ja työelämän rakenteiden pirstaloituessa tarvitaan vankempia stressinhallinnan, mielen taitoja: joustavuutta, taitoja sietää hankaluutta sekä parempaa keskittymiskykyä, joihin tietoisen läsnäolemisen taidot voivat antaa vastauksia. Laskeutuva rauhoittuminen ja läsnäoleminen ovat taitoja, joita voi oppia, treenata ja joita on ylläpidettävä.

Tietoinen läsnäolo, eli tietoisuustaidot tai mindfulness on sekä varsin ajankohtainen että hyvinkin perinteinen tapa harjoittaa keskittymistä, tietoisuutta ja hetkessä olemista. Tietoisuustaitojen myötä ihminen on vankemmin ankkuroitunut omaan toimintaansa, oloonsa ja vastaamaan (tai olla vastaamatta!) koherentimmin loputtomiin ärsykkeisiin.

Tietoisuustaitojen säännöllisen harjoittamisen on tutkitusti todettu muun muassa parantavan hyvinvointia ja onnellisuutta, vähentävän ahdistuneisuutta ja stressioireita sekä lisäävän keskittymiskykyä ja ymmärrystä itseä ja elämää kohtaan. Lisäksi mielen tyynnyttäminen ja kokemusten hyväksyvän utelias havainnointi lisää vastustuskykyä ja jaksamista. Säännöllisellä harjoittelulla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia mielenrauhaan, luovuuteen ja häiritsevien ajatusten vähenemiseen.

Tavoitteena tietoisuustaidoissa ei ole rentoutunut mielentila, vaan levollisen valpas mieli, joka on hereillä havainnoimassa ja harkitsemassa. Olennaisinta ei ole saada oloa mukavaksi, vaan tulla tietoiseksi siitä, mikä on olemassa juuri nyt. Järjestys on tärkeä, sillä vain sellaista voi muuttaa ja työstää, josta on ensin tietoinen. Tästä syystä tietoisuustaidot ovat yhteydessä kykyyn ohjata ja säädellä tunteita. Tietoisuustaitoja aktiivisesti harjoittavat kykenevät havainnoimaan tilanteita tarkemmin ja pysymään rauhallisempina vahvoja tunteita herättävissä tilanteissa.

Keskimäärin ihmiset ovat yllättävän huonosti tietoisia oman mielensä käänteistä ja suhtautumistavoistaan niihin. Mieltä ei malteta tarkastella, katsella ja ihmetellä. Ei osata ottaa riittävää etäisyyttä ja sovittelevaa uteliaisuutta mielen sisältöihin, vaan leimaudutaan niiden kanssa yhteen samaistuen ja kyseenalaistamatta.

Kun onnistuu tietoisesti ja hyväksyvästi havainnoimaan mieltään ja olosuhteita juuri sellaisina, kuin ne tässä hetkessä ovat, onnistuu tulemaan myös tietoisemmaksi valinnoista, joita tässä hetkessä tekee. Silloin automaattiset reaktiotavat eivät pääse vallankahvaan, vaan mieli ja toiminta saavuttavat väljemmät olosuhteet, joissa voi tarkastella, havainnoida laajemmin ja sitten toimia viisaammin.